Edellisen päivityksen ehdin kirjoittaa Lembongalla pari viikkoa sitten. Koska liikun paikasta toiseen usein, tähän kahteen viikkoon on mahtunut paljon. Yritän tällä erää kattaa reissuni kohokohdat Yogyakartaan saakka. Yogya taasen oli niin kiva kaupunki, että yritän saada postattua ihan oman tekstin näistä viimeisistä päivistä Jawalla (Yogya, Bandung & Jakarta).
Venematka Lembongalta Gilille ei ollut läheskään niin pelottava, mitä alunperin pelkäsin. Olin lueskellut arviointeja eri fast boat yhtiöistä ja meriolosuhteista Bali-Gili välillä, ja olin hieman jännittynyt. Onneksi meri oli kuitenkin peilityyni, joten matka sujui ongelmitta. Käytimme samaa yhtiötä, jolla matkustimme Balilta Lembongalle, Scoot cruisea. Yhtiön saamat arvioinnit eivät ole kovinkaan positiivisia, ja voin kyllä ymmärtää miksi. Kyse on hieman kalliimmasta palveluntarjoajasta, itsekin varasimme ko. yrityksen sen vuoksi, että mainostivat hienoa, hieman suurempikokoista katamaraani-pikavenettä. Totuus kuitenkin oli, että päädyimme taittamaan 90min merimatkan 24 hengen pikaveneellä, jossa ei ollut vessaa saatika pöytiä ja sohvia, kuten meille markkinoidussa veneessä. Iso vene oli kuulemma rikki, joten he olivat järjestäneet vaihtoehtoisen kuljetuksen. Henkilökunta oli ammattitaitoista, ja Lembongan info-tiskin tyttöä lukuunottamatta melko ynseitä, mikä on melko erikoista indonesialaisille. Luin myös tripadvisorista, että osalta matkustajia oli varastettu rahaa/arvotavaraa matkatavaroista kuljetuksen aikana, ja olen 99% varma, että joku henkilökunnasta kävi läpi myös meidän matkatavarat (kuitenkin tuloksetta), sillä rinkkani kolmen ulomman taskun vetoketjut olivat auki. Pääsimme joka tapauksessa turvallisesti ja luvatussa ajassa Gili Trawangalle. Mukavana bonuksena näimme delfiineä matkalla!
Gili T itsessään oli melkoinen bileparatiisi ja täynnä ruotsalaisia turisteja! Voisin väittää, että tätä naapurikansaamme oli saarella jopa enemmän kuin ausseja, ainakin tähän aikaan vuodesta. Me Celenan kanssa emme kuitenkaan ole mitään suurimpia party-eläimiä, joten nautimme saarella lähinnä ravintoloista, snorklailusta, sukeltamisesta ja hostellimme suloisesta puutarhasta ja uima-altaasta. Sukeltaminen olikin Gilin parasta antia. Sukelsin kaksi kertaa Gili Diversin kanssa, ja molemmilla kerroilla sain oman henkilökohtaisen Dive Masterin. Ensimmäinen sukellus tehtiin Shark Pointiin, jossa kävimme peräti 29 metrissä. Nimestä huolimatta Shark Point ei ollut täynnä haita, vaikka näimmekin yhden riuttahain cruisailevan ohi. Oli oikeastaan tosi upeaa nähdä hai uimassa, sillä edellinen yksilö, jonka näin (Australiassa 4 vuotta sitten) makoili laiskana kallion kielekkeen alla. Ensimmäisen sukelluksen parasta antia olivat kuitenkin kilpikonnat, joita oli enemmän kuin tarpeeksi sekä mielenkiintoinen mustekala, joka ei ollut piilossa kolossa (kuten tavallista), vaan istui korallin päällä. Seurasimme otusta varmaan viisi minuuttia, sen vaihtaessa väriä ja heilutellessa lonkeroitaan.
Toinen sukellus oli aivan Gilin rannassa. Kävelimme veteen hieman kauempaa sukelluskeskuksesta, ja nousimme takaisin pintaan suoraan sukelluskeskuksen edessä. Rantasukelluksella keskityimme isojen kalojen sijaan pieniin makroeläimiin, kuten nudibranchein:
Kuva lainattu osoitteesta http://www.melevsreef.com/node/403, kuvaaja: Bill Lide |
Muutama päivä rauhallista lomailua Gilillä oli tarpeen, ja pystyin latailemaan akkuja ennen loikkausta Lombokille ja Jawalle. Celena valitettavasti joutui lähtemään takaisin Balille ja Saksaan Gililtä, eikä voinut jatkaa reissua miun kanssa Lombokille. Matka Gililtä Lombokille ei ollut pitkä. Olin päättänyt, että hyppään pikaveneen kyytiin, jolloin matka kestää vain 15 minuuttia. Kuitenkin päästessäni Gilin satamaan, public boat oli juuri lähtemässä, joten päädyin ylittämään lätäkön paikallisten kanssa hieman kiikkerän näköisellä puisella veneellä. Koska meri oli jälleen täysin tyyni, kyyti oli jopa miellyttävämpi kuin pikavene, mutta yhtään sateisella tai tuulisemalla kelillä en kyllä suosittelisi paikallista venettä, vaikka hintaa (15 000 idr = n. 1€) ei voikaan voittaa!
Public boat Gili Trawangan - Bengasal |
Tiedän, että turisteja huijataan, jopa riistetään täälä tarpeettomasti, mutta itselleni tuottaa monesti haasteita tinkiä esimerkiksi shoppaillessani. Vaikka hinnat ovatkin meille (paljon) korkeampia kuin paikallisille, koen turhaksi ruveta väittelemään joskus 20 tai 30 sentin arvosta, koska tiedän, että tuolla parilla kymmenellä sentillä on valtavasti suurempi merkitys paikalliselle, mitä sillä on minulle, edes opiskelijana ja backpackerina.
Senggigi itsessään ei ollut kovinkaan erityinen paikka. Tapasin tosin pari mukavaa tyttöä, joiden kanssa söimme illallista ja kuuntelimme live-musiikkia. Päivän Senggigissä vietin kuitenkin laatien kesätyöhakemuksia, sillä sekin on pakko tehdä joskus. Senggigistä lähdin Lombokin Kutalle, joka on täysin vastakohta Balin Kutalle. Balin Kuta on super-turistinen bilekeskus, jossa paikalliset pitää sinua idioottina. Lombokin Kutalla ilmapiiri oli täysin päinvastainen. Lombokin etelärannalla sijaitseva pikkuinen kylä on täynnä surffikauppoja ja rentoa tunnelmaa. Tapasin Kutalla monia upeita ihmisiä, ja toisena päivänäni lähdimme ajelemaan scootterilla ympäri eteläsaarta, etsien rauhallisempia rantoja. Parin tunnin ajomatkan jälkeen (hyvin hyvin möykkyisellä ja huonolla tiellä) löysimme pitkän rannan, jossa ei näkynyt ketään muita turisteja. Kun ajoimme asutuksen läpi rantaan, kaikki kylän lapset juoksivat perässämme rannalle, jossa he seurasivat ja tuijottivat meitä koko sen ajan, mitä rannalla vietimme. Olo oli kuin sirkuseläimellä, mutta iloisista lapsista tuli itsellekin hyvä mieli.
Rankan ajopäivän jälkeen illalla istuskellessani hostellin aulassa, paikalle ajoi kolme kuorma-autoa, joista jokaisesta ulos astui ainakin kymmenkunta poliisia. Aikamme muiden turistien kanssa ihmettelimme tilannetta, kuten paikallinen Ali kertoi, että meidän ei tarvitse olla huolissamme, sillä poliisit ovat täälä ainoastaan tarkistamassa alkoholinmyyntiluvat ravintoloilta. Tämä on Indonesia: Yhden paperin tarkistamiseen tarvitaan monta kymmentä poliisia!
Seuraavana aamuna lähdinkin lentokentälle, jotta voin loikata Lombokilta suoraan Jaavalle. Lensin siis keskiviikko iltapäivänä Surabayaan, jossa en nähnyt yhtä ainoaa länsimaalaista turistia, joten olin siellä olin vähintäänkin yhtä suuri nähtävyys, kun Lombokin syrjäisemmillä rannoilla. Kadulla kävellessäni useampi kuin yksi ihminen tuli kysymään, josko he saisivat ottaa valokuvan minun kanssani. Lisäksi parin tunnin ajomatkan päässä asuva parikymppinen tyttö äitinsä kanssa pysäytti minut, ja kutsui jopa kylään kotikaupunkiinsa. Valitettavasti tällä kertaa ei vierailuun ole aikaa, mutta ehkäpä seuraavalla Indonesian reissulla.
Surabaya itsessään ei ole miellyttävä kaupunki, vaan kiireinen ja harmaa, mutta ihmiset ovat ystävällisiä, vaikkakaan englantia ei puhuta lähellekään yhtä laajasti kun Balilla ja Lombokilla. Edes hostellin henkilökunta ei puhunut englantia, vaan kommunikoin heidän kanssaan google translatorilla! Hostelli oli hyvällä sijainnilla, vaan parin kilsan päässä juna-asemalta, mutta muuta hyvää majotuspaikassani ei sitten oikeastaan ollutkaan. Huone oli ok siisti, mutta seinät o
Katukuvaa Surabayasta |
Torstaina aamulla aikaisin lähdin juna-asemalle ostamaan junalippua. Aamun junat olivat jo täyteen buukattuja, koska kiinalainen uusivuosi on täälä vapaapäivä, ja monet matkustivat jonnekin viettämään pitkää viikonloppua. Onnistuin kuitenkin saamaan lipun iltapäivän junaan, joka oli perillä Yogyakartassa illalla yhdeksältä. Olin kuullut, että junat Indonesiassa saattavat olla hyvinkin hienoja. Tämä yksilö ei kuitenkaan ollut kovinkaan erikoinen, lähinnä VR:n pikajunaa vastaava, tosin ilmastointi toimi moitteetta ja jokaiselle penkille oli laitettu tyyny ja viltti samaan tapaan kuin lentokoneessa. Uskon, että junalla matkustaminen on kuitenkin kaikesta huolimatta huomattavasti bussia miellyttävempi kokemus, ainakin sen perusteella, mitä olen nähnyt Indonesian teistä. Junamatka myös sujui vaivattomasti, ja olimme perillä Yogyassa ajallaan.
Yogyasta yritän kuitenkin ihan tässä lähipäivinä kirjoitella uuden postauksen, kuten alussa jo mainitsinkin! Palaamisiin siispä :)
Oot sä kyllä aikamoinen selviytyjä kun yksikses siellä google translatorin avulla kommunikoitset ja kaikkee.. vau! Toivottavasti ehditään nähdä kun tuut takasin! Ps. haetko kesätöitä Helsingistä? :)
VastaaPoistaMahtavia kokemuksia ja upeita ystävällisiä ihmisiä :) Rakastuin indoihin kyllä ihan täysin!
VastaaPoistaJa kyllä varmaan tuun käymään sielä pk-seudun suunnilla keväällä, toivottavasti ehkä myös jossain työhaastatteluissa. Katotaan nyt :)