Hello Indonesia!

Aika Indonesiassa on hurahtanut melkoista vauhtia. Oon ollut maisemissa jo 1,5 viikkoa, ja nyt vasta ehdin kirjoittaa ensimmäisen blogipäivityksen. Saavuin Balille 28.1 illalla myöhään, nappasin ensimmäisen taksin lentokentältä siitä huolimatta, että ainakin kaksi ihmistä oli sanonut, että kannattaa kävellä ulos kentältä ja ottaa mittaritaksi. Tässä vaiheessa iltaa, ja koko päivän matkustettuani, minulle oli kuitenkin aivan se ja sama, maksanko taksista 3,5e vai 7e, kunhan pääsen turvassa hotellille.

Warung Coco Guesthouse on todella ihana hostelli, suosittelen kaikille, jotka Kutalle suuntaavat. Kuta itsessään taasen ei ole oikeastaan edes näkemisen arvoinen, ellei halua bilettämään satojen muiden turistien kanssa. Itse vietin Kutalla 5 pitkää päivää, ennen kuin vihdoin lähdimme Ubudiin, turistiseen, mutta ihanaan kylään keskemmällä Balia. Näin onneksi Kutalla saksalaisen kaverini, johon tutustuin Uudessa-Seelannissa, ja päätimme reissailla yhdessä hänen Saksaan paluuseen saakka. Väki hostellilla oli myös hyvin sosiaalista, ja eräs jenkki keräsi porukan temppelikierrokselle, joten sain muuta ohjelmaa Kutan pasaarien kiertelyn tilalle. Vaikka temppelikierroksen aikana tulikin useammin kuin kerran tai pari sellainen olo, että haluavat vain rahastaa tyhmiä turisteja milloin milläkin keinolla, oli reissun tekeminen ehdottomasti tämän arvoista.

Balilainen tanssishow

Mother temple

Elephant cave temple

Ubud oli täynnä lifestyleä, kasvisruokaa ja itsensätutkiskelua. Ubud on kuulemma Balin kulttuurinen keskus, tosin yhtä turististinen kuin Kuta. Turistikunta oli kuitenkin hyvin erilaista. Turismista huolimatta nautin Ubudista kovasti, hurahdin joogaan ja jopa herkuttelin terveellisellä vegaani kurpitsa-suklaa - kakulla ja erilaisilla tuoreina puristetuilla hedelmämehuilla, joihin ei tietenkään lisätä sokeria. Sokerin ja herkkujen kaipuusta huolimatta nautin Ubudissa tarjolla olevasta extra-terveellisestä ruuasta kaiken tämän backpackeri-elämän ja ruokailutottumuksien jälkeen. Ubud itsessään tosin piti niin aktiivisena, että unohdin kokonaan valokuvauksen pariksi päiväksi!

Kolmen rentouttavan päivän jälkeen siirryimme Ubudista takaisin rannikolle, Sanuriin, hypätäksemme seuraavana aamuna pikaveneellä Lembongalle. Lembonga on kaunis saari Balista kaakkoon, eikä ainakaan tähän aikaan vuodesta lähellekään niin turistinen kuin Bali. Paikalliset ovat ystävällisiä (kuten Balillakin), ja hieman uteliaamman olosia turisteja kohtaan. Sesonkiaikaan varmasti tämäkin saari on tupaten täynnä länkkäreitä, mutta näin helmikuussa saimme vapaasti valita lukuisista majoituksista meille sopivimman (edulliseen hintaan), parhaan pöydän tyhjistä ravintoloista, ja jopa sukellusreissu järjestettiin täysin minua varten. Olin nimittäin ainoa sukelluskeskuksen täysin ulkopuolinen, maksava asiakas.

Sukeltamisesta hieman enemmän: Ai että, kui ihanaa oli päästä sukeltamaan pitkästä aikaa! Kiitos Big Fish Diven pojille ja tytöille upean reissun järjestämisestä. Ensimmäinen sukellus oli Manta Bay, jossa on 93 % mahdollisuus nähdä paholaisrauskuja. Itse en luottaisi arpaonneeni edelleenkään, sillä itsehän kuulun sen 7 % joukkoon, joka ei rauskuja näe. Sen sijaan löysimme muita mielenkiintoisia kaloja, mm. valtavan, violetin kivikalan mulkoilemassa meren pohjalla. Tämä on kuulemma huomattavasti harvinaisempi näky Manta Bayssä, mikä ei kylläkään lohduta minua, koska itsehän halusin sukeltaa täälä ihan vaan ne rauskut nähdäkseni. Toinen mahdollisuus sitten Similan saarilla Thaimaassa, peukut pystyyn sitten! Rauskujen puutteesta huolimatta sukellusreissu oli ehdottomasti hintansa arvoinen :)

Huomenna hyppäämme jälleen keikuttavan pikaveneen kyytiin ja siirrymme Lembongasta seuraavalle paratiisisaarelle Gili Trawangalle. Seuraava päivitys siis sieltä, tai luultavammin Gilin jälkeen jossain vaiheessa, kun ehdin paneutua blogiin ;)