Thank you New Zealand!

Kaksi viimeistä viikkoa Uudessa-Seelannissa on vierähtäny ihan hurjaa vauhtia. Porukoiden lähdön jälkeen siirryin siis Rotorualle. Kaupunki itsessään ei ole kaunein, mutta täynnä sitäkin mielenkiintoisempaa tekemistä! Oman Rotorua-ajan (ja luultavasti koko Uuden-Seelannin ajan) huippukohta oli white water rafting eli koskenlasku Kaituna joessa. Laskimme kumilautalla mm. 7 metriä korkean vesiputouksen, ja kokemus oli aivan huikea. Kiitos kuuluu Kaituna Cascadesin mahtavalle tiimille! Rotorualla allekirjoittaneen oli tarkoitus vierailla myös maori-kylässä tutustumassa paikallisen alkuperäisväestön kulttuuriin, mutta aika kului niin nopeasti, että unohdin buukata itselleni vierailun kylässä. Kyse olisi kuitenkin ollut turistitempauksesta Haka-esityksineen ja tarinoineen kulttuurista. Kiinnostavaa tietää, mutta mieluummin kuulisin nämä tarinat paikallisilta itseltään, ilman ympäröivää turisti showta.

Rotorua itsessään on tunnettu ennen kaikkea geotermaalisesta maaperästä ja kuumista lähteistä, mikä aiheuttaa myös inhottavan mädäntyneen hajun. Voisi kuvitella, että hajuun tottuu, mutta näin ei valitettavasti kuitenkaan ole :D Joka tapauksessa maanpinnan alta nouseva kuuma höyry ja kiehuva muta olivat mielenkiintoisia kuvauskohteita.

Mustia joutsenia

Viihdyin Rotorualla neljä päivää, minkä jälkeen suunnistin rannikolle Taurangaan. Taurangan keskustassa (jossa oma hostellini sijaitsi) oli melko tylsä, mutta 15 minuutin bussimatkan päässä oleva Mount Maunganui oli viihtyisä, tosin kovin turistinen, rantakylä kilometrien pituisen hiekkarannan reunalla. Vietinkin muutaman päivän ihan rannalla hengaillen (myös hieman kärvähtäen) ja imien hieman lomafiilistä itseeni. Backpackerilla ei valitettavasti aina oo oikein varaa varsinaiseen lomailuun, kuten ulkona syömiseen ja drinksuihin rantabaarissa jne.

Loma jatkui Whitiangalla, Coromandel Peninsulalla. Coromandel on kaunis, upeita rantoja ja kirkas vesi. Kaupunki itsessään oli pieni, tosin juuri tuona viikonloppuna Whittyssä järjestettiin konsertti, joka veti paikkakunnalle kiiwejä ympäri maata. Konsertti oli 80-luvun musiikkia, joten väki oli hieman omaa ikäluokkaa vanhempaa, mutta hauskaa sakkia, kuten uusi-seelantilaiset yleensäkin.

Ite kuitenkin skippasin konsertin ja viihdyin paremmin rannoilla. Ensimmäisenä päivänä menimme hot water beachille tappelemaan satojen muiden turistien kanssa paikoista, jonne voi laskuveden aikaan kaivaa hiekkaan itselleen kuopan, joka täyttyy kuumalla vedellä. Luonnon oma spa. Muiden turistien vuoksi kokemus ei kuitenkaan ollut kovin mieluisa, vaikkakin näkemisen arvoinen :D

Cathedral cove ja sen lähettyvillä olevat pikkupoukamat olivat enemmän minua miellyttäviä (toki turisteja löytyi sieltäkin enemmän kuin tarpeeksi). Yritimme käydä snorklailemassa, mutta vesi oli sateen jälkeen niin sameaa, ettei nähnyt 15cm pidemmälle eteensä, joten luovutimme, ja päätimme vain nauttia auringosta ja maisemista.

Cathedral cove

Cathedral cove beach

Whitiangan jälkeen palasinkin jo Aucklandiin pariksi viimeiseksi päiväksi. Bussi oli 1,5h myöhässä, joten illaksi ei jäänyt liikaa ylimääräistä aikaa. Seuraavana päivänä jouduin tulostelemaan lentolippuja ja varaustietoja yms Aasian reissua varten. Harrastin myös hieman matkamuistoshoppailua ja yritin epätoivoisesti pakata rinkkaa, joka on edelleen ihan liian täysi ja painava, mutta en oikein osaa mitään poiskaan heittää. Keskiviikkona (28.1) sitten viimein hyppäsin lentokenttäbussiin ja aloitin matkani kohti Indonesiaa! Näistä seikkailuista enemmän seuraavassa postauksessa. :)