Uusi vuosi; vanhat kujeet, mutta uudet ympyrät!

Porukat laskin kotimatkalle eilen, kävin vielä saattelemassa lentokentälle asti. Isän sanojen mukaan kävin tarkistamassa, että varmasti lähtevät, eikä jää mua tänne vakoilemaan! Oikeesti olisin kyllä vielä pitäny ne pidemmänkin aikaa, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan :)

Kolmen viikon luksuselon jälkeen piti sitten pudottautua takaisin backpackerin arkeen, hostellin dormiin ja pastaruualle. Vietin vielä yhden yön Aucklandissa, mistä kaikeksi onneksi löysinkin viihtyisän hostellin keskustasta (The Attic Backpackers). Jassukin soitteli, että ovat kaupungissa, joten kävimme sitten vielä kahvittelemassa ja sanomassa oikeesti heipat ennenkuin ensi viikolla palaavat Suomeen.

Yritän tämän päivityksen aikana käydä vähän läpi sitä onnistunutta kolmea viikkoa, minkä reissasin porukoiden kanssa, ja palaan reppureissaajan elämään tarkemmin sitten seuraavalla kerralla.

Porukat saapuivat siis juuri sopivasti ennen joulua. Menin vastaan lentokentälle, missä sainkin odotella puolitoista tuntia, kun kone oli hieman myöhässä, ja sen lisäksi kentällä oli niin paljon ruuhkaa, että passintarkastuksissa ja tullissa vierähti tovi. Mutta kyllä ne porteista sitten lopulta oikealle puolelle tupsahtivat, ja matka jatkui kohti Waiheke saarta.

Waiheke oli kaunis ja mäkinen, joten pohkeet saivat taas hyvää treeniä. Bussit kyllä kulkivat saarella, mutta melko löyhin aikatauluin (kerran tunnissa), joten kävellen pääsi välillä nopeammin paikasta toiseen. Kunnon palveluja oman hotellin ympäristössä ei ollut, joten saimme nauttia rauhasta. Parisänky ja oma huone tuntui todella luksukselta parin kuukauden hostellielämän jälkeen. Myös merinäkymä kämpän parvekkeelta oli huikea.

Parvekemaisemat

Tapaninpäivänä olikin sitten aika vaihtaa maisemaa. Niinpä hyppäsimme vuokra-auton rattiin Aucklandissa ja suuntasimme nokan kohti pohjoista ja Paihiaa. Paihian lomaresortimme oli täydellinen, lukuunottamatta yhtä pientä torakkaa, joka kiipeili äidin olkapäällä. Huoneistossa oli kaksi kylpyhuonetta ja iso keittiö. Lisäksi lomakeskuksessa oli kolme eri lämpöistä uima-allasta sekä lukuisia porealtaita, missä sai lillua kaikessa rauhassa.

Myös Paihia itsessään on viihtyisä ja kaunis, tosin etenkin lomien aikaan todella turistinen kylä. Paihialla tutkailimme lukuisia rantoja, teimme hieman matkamuisto-ostoksia ja käveleskelimme ympäröivässä luonnossa. Polku Waitangista Haruru Fallseille oli kaunis ja mielenkiintoinen, ja itse matka oli tällä erää määränpäätä parempi, vaikka vesiputoukset itsessäänkin olivat näkemisen arvoiset.

Paihia viikon aikana teimme myös road tripin pitkin Northlandia. Ajoimme rantatietä pitkin 90 mile beachin eteläpäähän, Ahiparaan. 90 mile beach on itseasiassa virallinen valtatie, tosin se soveltuu ainoastaan nelivedoille, ja koska kyse on rannasta, tulee kuskien olla tietoisia vuoroveden ajoituksesta. Itse kävimme tosiaankin kurkkaamassa vain eteläkärjestä, miltä ranta näyttää. Ahiparan kylässä itsessään ei ollut mitään. Olimme suunnitelleet syövämme kylässä, mutta jouduimme palaamaan Kaitaiaan ruokaa etsimään. Pienen haeskelun jälkeen päädyimme syömään Beachcomber nimiseen ravintolaan. Hyvää kannatti näemmä odottaa, sillä palvelu oli loistavaa ja ruuat maittavia. Etenkin monipuolisesta salaattipöydästä voi antaa kiitosta!

Seuraavana päivänä päätimme ajaa tippukiviluolille kiiltomatoja katselemaan, ja jatkaa siitä Whangareihin shoppailemaan. Kawiti glow worm caves oli mielenkiintoinen kokemus. Sisäänpääsymaksu oli vain 20 NZD, eli todella kohtuullinen verrattuna moniin muihin tippukiviluoliin. Kierros kesti noin 20 minuuttia, mikä itselle ainakin oli täysin riittävä aika tuijotella pimeässä luolassa kattoon niskat väärällään. Oppaat olivat rentoja ja asiantuntevia, ja osasivat kertoa monia mielenkiintoisia faktoja niin tippukivistä ja luolista itsestään kuin myös kiiltomadoista.

Uuden vuoden aatoksi varasimme pöydän merenranta ravintolasta 35° south. Valitettavasti ravintola ei kyllä täyttänyt odotuksiamme. Paikka oli upea, mutta palvelu melko kaoottista: alkujuomien perään joutui kysellä, mutta sen jälkeen kyllä tultiin tarjoamaan milloin mitäkin leipää ja viskiä ym, jotka kuuluivat toisiin pöytiin. Ruoka ei ollut pahaa, mutta ei valitettavasti yhtään keskivertoa parempaa. Lisäksi pöytää varatessa meille mainostettiin, että halutessamme saamme puoleen hintaan liput loungen puolelle järjestettävälle uuden vuoden jazz keikalle. Seuraavana päivänä meille vielä soitettiin perään, haluammeko mahdollisesti nämä liput. Kuitenkin päästessämme ravintolasta loungen puolelle, lounge oli niin paljon ihmisiä, ettei istumapaikkoja enää löytynyt, vaikka lippuja ei heidän mukaansa oltu myyty yhtään enempää, kuin tilaan sopii väkeä. Ystävälliset tarjoilijat kuitenkin lopulta etsivät meille penkit, että pääsimme istumaan, vaikkei vapaita pöytiä enää ollutkaan. Ilotulituksille loungesta oli kyllä loistavat näkymät. Itsellä ei kuitenkaan juhlafiilis ollut kovin kohdillaan, kun tuntui jotenkin valheelliselta toivotella hyvää uutta vuotta. Toivotaan kuitenkin, että vuodesta 2015 tulee ainakin vuotta 2014 parempi (En usko, tai ainakaan halua uskoa, että siitä ainakaan kamalampi voi tulla!!)

Haruru Falls

Vedessä kasvavat puut

90 mile beach

Paihian jälkeen seuraava kohteemme löytyikin etelä saarelta, Christchurchista hieman etelään Akaroan suloisesta pikkukylästä. Haasteeksi tosin nousi, miten pääsemme iltapäivällä Christchurchin lentokentältä 80 kilometrin päähän Akaroaan, kun viimeinen shuttlebussi Akaroaan lähtee puoli kahdelta iltapäivällä. Lopulta päädyimme varaamaan vuokra-auton myös etelässä, vaikkei tämä alunperin ollut tarkoitus. Viikon aikana emme erityisemmin autoa tarvinneet, sillä Akaroassa oli riittävästi tekemistä viikoksi. Yhtenä päivänä ajoimme paikalliselle juustomeijerille, mutta muuten kuljimme Akaroassa jalan.

Akaroan ympäristössä oli lukuisia patikkareittejä, joista suurin osa kesti muutaman tunnin, ja pari olisi ollut koko päivän kestäviä. Maastot olivat sen verran mäkisiä, että muutamassa tunnissakin sai ihan riittävästi liikuntaa meidän tarpeisiin. Patikoinnin jälkeen ruokakin maistui paremmin.

Akaroassa kävimme myös satamaristeilyllä, jossa bongailimme maailman pienimpiä delfiinejä ja pingviinejä sekä Uuden-Seelannin hylkeitä. Akaroassa on muutamia eri palveluntarjoajia, mutta me varasimme hieman edullisempaan hintaan bookme.co.nz kautta liput Black Cat risteilylle. Selostus olis mielenkiintoista ja ammattimaista, eikä risteilystä muutenkaan ole mitään pahaa sanottavaa, joten suosittelen kyllä kaikille! Satamassa kun lähteviä laivoja katseltiin, totesin, että toinen vastaava palveluntarjoaja Akaroa Dolphins, kuljetti turisteja hieman pienemmillä laivoilla, joissa siis myös väkimäärä on pienempi. Voi siis olla mahdollista, että näkymät ovat vielä paremmat.

Akaroassa myös tutustuimme paikallisiin ravintoloihin Paihiaa enemmän (Paihialla ei myöskään valikoimaa ollut yhtä paljon). Pari paikkaa olivat hyvinkin mainitsemisen arvoisia: Ensimmäinen on Brasserie niminen ravintola, joilla oli suloisia, hieman rauhallisempia pöytiä puutarhassa. Kävimme ravintolassa lounaalla, joka oli kohtuuhintainen ja riittävän kokoiset annokset. Porukat söivät hampurilaiset, joissa sämpylätkin olivat itsetehtyjä. Itse valitsin steak sandwichin, jonka leivät olivat niin ikään itse valmistettuja. Ruoka oli myös kohtuuhintaista, etenkin verrattuna suurimpaan osaan sataman ravintoloita.

Toiseksi haluan nostaa esille Vangionis Trattoria & Bar nimisen paikan. Heillä pöytiä oli niin sisällä, patiolla kuin puutarhassakin. Ruoka oli erittäin maukasta. Tilasimme lisäksi vielä jälkiruuat, joiden koko riittää varmasti isompaankin makean nälkään. Nämä vinkit tulevaisuudessa Akaroaan matkustaville ;)

Auringonlasku parvekkeelta

 Akaroasta lähdimme perjantai aamuna, check outin jälkeen, kohti Christchurchia. Halusimme viettää päivän Christchurchissa, ennen auton luovutusta iltapäivällä. Vaikka nyt kesäaikaan Christchurchissa näkyikin hieman enemmän ihmisiä ja turismia, oli kaupunki todella kuollut huomioon ottaen, että siellä edelleen pitäisi asua 300 000 ihmistä. Suurin osa keskusta-alueesta oli myös rakennustyömaata. Ostimme lipun ratikkaan, jolla kiersimme keskustan läpi. Nyt, kun olen nähnyt Christchurchin niin päiväaikaan kuin illallakin, voin sanoa, että karulta ja suhteellisen autiolta näyttää, mutta oli sekin kaupunki mielenkiintoista nähdä kunnolla.

Ehdottomasti Christchurchin paras osa

Illalla lensimme Aucklandiin, jossa vietimmekin viimeiset kolme päivää shoppaillen, satamassa ja puistoissa tallustellen sekä rannalla makoillen. Tiistaina jouduin päästämään porukat kotimatkalle. Toisaalta olisi tehnyt mieli lähteä mukaan kotiin, mutta sitten muistin mikä pakkanen ja lumimäärä sielä odottaa, ja päätin pysyä auringossa vielä pahimpien paukkupakkasten yli. Uudessa-Seelannissa viihdyn enää pari viikkoa, sillä 28.1 lennähdän Balille! Indonesiaa siitä seuraavat 4 viikkoa, minkä jälkeen kolme viikkoa Thaimaata, ja sitten paluu Suomeen. Aasian osuus hieman kutistui reissun lyhetessä, ja vielä viimeaikaisistakin suunnitelmista putosi pois Cambodia ja Korea, mutta täytyy palata takaisin paremmalla ajalla.

Nyt jatkuu seikkailut Rotorualla, palaan taas päivittelemään!