Happy Holidays!

Joulu lähestyy joten joululahjaksi päätin päivitellä hieman blogia. Internet (etenkin rajaton, saatika ilmainen sellainen) on täälä niin erikoislaatuinen asia, että blogin päivittely tuumaa aina hieman väistyä "kiireisempien" asioiden (Eli kuulumisten vaihto, naamakirja jne. :D) edeltä, mutta tässäpä tätä taas vaihteeksi tulee. 

Muistelisin, että lupasin jonkunlaista päivitystä Takarosta. Vaikka en nyt koko postausta siitä aiheesta ehkä jaksa kuitenkaan kirjoitella, voisin hieman esitellä meidän mielenkiintoista wwooffaus-, tai meille oikeammin helpx-kokemusta. Takaro siis sijaitsi noin puolen tunnin ajomatkan päässä Te Anausta, siis jo itsessäänkin kovin pienestä paikkakunnasta. Takaro oli todella kaunis paikka keskellä luontoa, ja tosiaankaan rauhaa ja hiljaisuutta ei tarvinnut hakemalla hakea. Mikäli joku haluaa tarkemmin tutkailla, millaisesta paikasta on kyse, nettisivut ovat takarolodge.com. Teimme 5 tuntia päivässä töitä, minkä jälkeen meillä ei ollutkaan oikeastaan mitään tekemistä. Ne maisemat, mitkä kävellen oli saavutettavissa, oli tutkailtu melko pian, sillä metsään ei eksymisvaaran vuoksi saanut mennä. Käytännössä kävelylenkit rajoittuivat siis joen viertä kävelemiseen. Paikassa oli myös pari pyörää, mutta ilmeisesti ne olivat epäkunnossa, joten pyöräilyt jäivät tältä erää. Meidän lisäksemme ensimmäisen viikon aikana Takarossa oli vain muutama muu työntekijä. Seuraavana viikkona pari saksalaista poikaa tulivat myös wwooffaamaan, tosin meistä ei tainnut kauheasti olla seuraa toisillemme joko sosiaalisuuden tai yhteisten intressien puutteen vuoksi. 

Internet maksoi hunajaa (siis paaaaljon enemmän, mitä missään muualla Uudessa-Seelannissa), eikä puhelin löytänyt kenttää, joten olimme kaiken ulkomaailman tavoittamattomissa tilalla. Onneksi tilalle golf-kenttää rakentava brittiläinen Jonathan oli tarpeeksi kiltti ottaakseen meidät mukaan kaupunkiin. Lisäksi Jonathan jätti lähtiessään autonsa meidän käyttöön, joten pääsimme vielä tämänkin jälkeen pyörähtämään sivistyksen parissa. Ilman tätä avuliaisuutta, olisimme kyllä varmasti molemmat tulleet hulluiksi ko. paikassa! 

Mielenkiintoista Takarossa oli kuitenkin se, että paikan perustana ovat kiinalaiset viisi elementtiä: puu, tuli, maa, vesi ja metalli. Ikivanhojen uskomusten mukaan jokainen ihminen koostuu elementtien eri yhdistelmistä. Näiden yhdistelmien epätasapainoisuudet voivat aiheuttaa erilaisia fyysisiä tai henkisiä terveysongelmia. Meidän lähin "pomomme" selvitti myös meille omat elementtimme. Allekirjoittaneen elementti on Yin metalli ja kiinalainen horoskooppi käärme. Yin metallin ihmisenä kuuluu mm. saada loistaa ja esiintyä, he ovat älykkäitä ja pitävät työstä, jossa voivat käyttää aivojaan, tykkäävät olla huomion keskipisteenä, ja pitävät loisteliaasta elämäntyylistä. Fiona luetteli monia muitakin asioita, joista suurin osa oli yllättävän totta. Vaikka siis luonteenpiirteet sopivatkin suurelta osin kuvaan, en silti täysin allekirjoita väittämiä siitä, että esimerkiksi työskentely veden kanssa, ja näin vesielementin tasapainottaminen, auttaa munuaisongelmissa. Mutta kaikenlaisia näkemyksiä on mielenkiintoista tutkailla, loppujen lopuksi olemme kuitenkin kaikki yhteydessä toisiimme ja tähän maailmaan jollakin tavalla, eikä kukaan osaa sanoa, mikä uskomus on oikein. 

Kahden viikon jälkeen hyppäsimme kuitenkin innokkaina ja rauhasta tarpeeksi saaneina Jonathanin autoon (lupasimme jättää sen tämän kaverin luokse korjailtavaksi lähtiessämme), ja suuntasimme Te Anauhun. Te Anaussa vietimme pari päivää rentoutuen, ja tekemättä sen kummemmin mitään. Tämän jälkeen matka jatkui taas kohti Queenstownia. Tällä kertaa olimme valinneet Queenstownista hieman tasokkaamman majoituksen. Ensimmäiset pari yötä vietimme Absoloot value accommodation, joka oli aivan Queenstownin keskustassa, järven rannassa. Hostelli oli viihtyisä ja siisti, ja ainakin tuolloinen huoneemme tilava hyvällä ensuite-kylppärillä. Tosin loppuviikon majoitus oli vielä tätäkin paremi, kiitos mahtavasta majoituksesta Haka Lodgelle! Tämä hostelli oli suloinen ja kodinomainen, keittiö viihtyisä ja siisti, ja mikä parasta, muut asukkaat kunnioittivat keittiön siisteyttä. Sänkyjen alla oli jokaiselle oma tilava säilytyslokero, jonne halutessaan sai vaikkapa kaikki tavaransa lukkojen taakse. Lisäksi hostelleissa niin kovin kallinarvoista yksityisyyttä sai sänkyjen eteen vedettävillä verhoilla. Täydellinen hostelli <3 

Itse kävin näiden viihtyisien majoitusten välissä lyhyen reissun Franz Josefissa tuijottelemassa jäätikköä. Itse jäätikölle pääsee ainoastaan helikopterilla, mikä ei aivan mahdu minun backpacker budjettiini. Heitin kuitenkin noin 13km kävelylenkin vesisateessa ja kävin tuijottelemassa jäätikön reunaa niin läheltä kun sinne itse kävellen pääsi. Alla kuva "loistavista" jäätikkönäkymistä. Ensimmäiseltä katselupaikalta en siis sumun ja sateen vuoksi nähnyt jäätikköä lainkaan, joten piti kävellä vielä noin tunti eteenpäin parempien näkymien perässä. Chateu Franz niminen hostelli oli kuitenkin loistava ilmaisine ruokineen ja erityisine hummeri-limusiineineen, joten säästä riippumatta reissu oli huippu! 

Palattuani Franz Josefista Queenstowniin lähdimme katsomaan vähän sitä Queenstownin kuuluisaa yöelämää. Olihan meillä hauska ilta, mutta odotukset oli kaiken sen hehkuttamisen jälkeen korkealla, eikä Queenstown näyttänyt parhaita puoliaan. Ensimmäinen pubi oli mukava, mutta tosiaankin pubi. Lähdimme etsimään tanssimusiikkia ja päädyimme backpacker-teini-helvettiin, jossa keski-ikä oli ehkä juuri ja juuri 18, koska alle sen ei periaatteessa baariin pitäisi päästä. Kolmas paikka oli täynnä erikoisia ahdistelevia pilviveikkoja, vaikkakin musiikki oli hyvää. Lopulta kysyimme paikallisilta ja päädyimme ihan mukavaan Cowboys nimiseen baariin. Mutta summa summarum: Wellingtonin yöelämä on huomattavasti tasokkaampaa! 

Lauantaina olimmekin sitten virkeinä ottamassa Miikkaa vastaan. Sunnuntai-aamuna lähdimme Wanakalle, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä on huomattavasti Queenstownia viihtyisämpi. Kylä on sympaattinen, eikä läheskään niin kiireinen ja turisteilla täyteen pakattu. Myös aurinko helli meitä, toisia hieman punaisemmiksi kuin toisia, ja pääsimme kokeilemaan taitojamme myös kajakilla Lake Wanakan vesissä. 

Wanakalta keskiviikkoaamuna (17.12) tiemme sitten erkanivat. Jassu ja Miikka häippäsivät myös niitä jäätiköitä katselemaan ja minä suuntasin Christchurchin kautta pohjoissaarelle. Olin pari päivää Taupolla, minkä jälkeen nakedbus kuljetti minut Aucklandiin odottelemaan porukoita. Taupo ei ollut erikoinen paikka. Kävelin Huka Fallseille, reitti oli kaunis ja vesi todella kirkasta, mutta tämän jälkeen ei paikkakunnalla ollutkaan erityisemmin mitään tekemistä, mikäli ei halunnut laittaa rahaa erilaisiin aktiviteetteihin. Taupo on kuulemma Uuden-Seelannin skydive capital, joten tämä olisi tietenkin ollut suositeltavaa. Itse päätin säästää nekin dollarit ihan oikeaan sukelteluun Aasiaan (Mistä muuten varasin itselleni 3 päivän liveaboardin Thaimaasta!!). Toki Taupolla olisi ollut pidempiäkin kävelyreittejä, mutta idioottina unohdin ottaa eväät mukaan, joten kolmen tunnin jälkeen oli jo niin nälkä, että piti palata takaisin hostellille. 

Aucklandkin on nyt ollut edelliskertaa viihtyisämpi. Kesän tullen myös tämä kaupunki on herännyt eloon (sama näytti tapahtuneen Christchurchille, ainakin päiväsaikaan). Myös joulu näkyy Aucklandissa muuta Uutta-Seelantia isommin. Täälä paikallisen stockan näyteikkunat ovat myös muutettu "joulu"ikkunoiksi (vaikka aihe onkin jokin merirosvotarina tai vastaava) ja kauppakeskusten ulkoseiniä on koristeltu jättimäisillä joulupukeilla yms. Tuntuu kyllä todella käsittämättömältä, että ylihuomenna on jouluaatto. Täälä lämmön keskellä joulu ei tunnu yhtään joululta, mutta hyvä niin, en sitä varsinaisesti tänä vuonna kyllä kaipaisikaan. Nyt onkin jo maanantai-ilta, mikä tarkoittaa sitä, että enää yksi yö ja porukat tulee! Ihanaa saada ainakin osa perheestä ympärille jouluksi. Huomista odotellessa siis <3 

Tästähän tulikin oikein maratonpäivitys, mutta nyt on saatettu ajantasalle reissureitti! Seuraava päivitys sitten jossain vaiheessa joulun jälkeen tai kun porukat ovat palanneet Suomeen. Uusi-Seelanti on todella upea maa, mutta joudun kyllä myöntämään, että näin parin kuukauden reissailun jälkeen mieli tekee kyllä jo muualle. Luulen, että omalta osalta asiaan on vaikuttanut se, että olen ollut 7 viikkoa reissussa, enkä vielä kertaakaan uimassa!! Ei sovi merta ja lämpöä rakastavalle backpackerille, joten siis buukkasin itselleni lennot Balille 28.1! 

Vesiputouksia Franz Josefissa

Jäätikkö kauempaa

Eteläsaaren länsirannikko

Taupo

Huka Falls