perjantai 5. joulukuuta 2014

Lake Tekapo, Queenstown & Milford Sounds

Kirjoitusten välissä on vierähtänyt hieman aiempaa pidempi aika. Syynä tähän lähinnä se, että ajattelin päivitellä blogia Takarossa keskellä erämaata, eli meidän Helpx paikassa. Aikaa blogien päivittelyyn Takarossa olisi todellakin löytynyt, valitettavasti nettiyhteydessä oli toivomisen varaa, joten kirjoitusten julkaisu jäi myöhemmälle ajalle. Tässä tuleekin sitten tekstiä heti parin viikon edestä.

Wellingtonista jatkoimme kohti etelää Pictonin ja Christchurchin kautta Lake Tekapolle. Christchurchissa vietimme vain yhden yön. Paikka oli lähinnä rakennustyömaata, sillä kaupunki tuhoutui lähestulkoon kokonaan maanjäristyksessä vuonna 2011. Järistyksen jälkeen suurin osa nuorista on muuttanut muualle asumaan, joten ennen Uuden-Seelannin toiseksi suurin kaupunki on nykyään lähestulkoon autio. Yllättävää kuitenkin oli, miten paljon korjaustöitä kaupungissa on jo tehty. Ensisilmäyksellä ei välttämättä olisi tajunnut kaupungin kärsineen niin suuria vahinkoja vasta muutama vuosi sitten.

Christchurch oli meille kuitenkin vain välipysäkki ja jatkoimme matkaa Lake Tekapolle ja kohti luonnon rauhaa. Tekapo on todella kaunis, rauhallinen pikkukylä järven rannalla. Ehdottomasti tähän mennessä kaunein näkemäni paikka Uudessa-Seelannissa. Juuri tuo järvi on se, mikä tekee paikasta erityisen. Järven vesi on todella turkoosin sinistä, johtuen järveen laskeutuvasta hienosta kivipölystä, ja järven takana komeilevat lumihuippuiset vuoret. Molempien flunssasta, ja näin ollen äärimmäisen huonosta hapen kulusta huolimatta teimme parhaamme ja patikoimme järven takana kiertäviä mäkisiä maastoja tähtitornille sekä takaisin. Tuskallisen matkan jälkeen avautuvat maisemat olivat kuitenkin kaiken vaivan arvoisia.

Myös hostelli Lake Tekapolla oli äärimmäisen suloinen. Taylor-made backpackers löytyi lonely planetin sivuilta, eikä hostels.com tai vastaava tarjonnut tätä vaihtoehtoa. Asukkaat olivatkin suurelta osin kiiwejä, ja hieman vanhempaa väkeä. Meille rauhaa rakastaville sieluille siis oikein mukavaa majoittumisseuraa. Hostellin keittiö oli siistein, mitä olen nähnyt tällä tai millään aiemmallakaan reissulla, ja oleskelutilat hyvin kodinomaiset ja lämpöiset takkatulineen kaikkineen.

Tekapolta Queenstowniin tullessamme pudotus todellisuuteen olikin rankka, sillä olimme varanneet halvan majoituksen hieman sokkona nakedsleepin kautta. Hostellipeti kustansi vain 18 NZD yöltä, mutta kyse oli kahdeksan hengen sekadormista, joka kaikeksi iloksi ja riemuksi oli vielä sijoitettu baarin yläkertaan. Yöunille sai siis heittää hyvästit. Lisäksi huonetovereiden kanssa ei ainakaan vielä ensimmäisenä yönä käynyt mitenkään äärimmäisen hyvä tuuri. Huoneessa olevat kaksi englantilaista tyttöä kirjautuivat ulos perjantaiaamuna, mutta ilmestyivät huoneeseemme jonkun henkilökuntaan kuuluvan avaimilla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello neljä huutamaan ja laulamaan. Onneksi respan henkilökunta ystävällisesti saattoi tunkeilijat pois noin puoli viiden aikaan. Koska herätyskello soi kello 5 aamulla, jäi tämän yön unet hieman liian vajaiksi. Queenstown kokonaisuutena on bilekaupunki, mutta Base hostellina oli joka tapauksessa väärä valinta viikonlopulle, jolloin sekä lauantaina että sunnuntaina on aikainen herätys.

Lauantaina tosiaan hyppäsimme bussiin, joka ajoi meidät Milford Soundsiin. Mahdollisesti vielä Lake Tekapoakin upeampaan paikkaan. Milford Sounds on luonnonpuisto Uuden-Seelannin lounaisosassa. Tämä kyseinen paikka on täynnä sademetsämäistä vihreää, upeita vuoria ja vesiputouksia. Koska päivä oli hieman sateinen, vuorten rinteet olivat täynnä pieniä ja hieman isompia vesiputouksia. Päivämatkaan kuului myös reilun puolentoista tunnin risteily Milfordin vuonoissa. Tällä risteilyllä näimme kauniita maisemia, vesiputouksia, delfiineitä, hylkeitä sekä pingviinejä. Valitettavasti päivän aikana kosteus oli kameralleni hieman liikaa ja loppuristeilystä rakas Nikonini päätti, ettei enää jaksa käynnistyä. Onneksi matkavakuutus korvasi kuitenkin uuden kameran, joka kulkee pallon tälle puolelle porukoiden mukana joulun aikaa, joten loppumatkakaan ei jää valokuvaamatta.

Uusi-Seelanti on upea maa, ihmiset ovat ystävällisiä ja matkustaminen helppoa. Eräänä iltapäivänä istuskellessani Queenstownin rannalla ja katsellessani kauniita järvi- ja vuorimaisemia, totesin, että maisemat eivät oikeastaan tunnu miltään. Tunne on suurin piirtein sama, kuin jos katselisi postikorttia. Hienot maisemat, loistava maa, mutta matkustamisesta ei tällä hetkellä saa irti juuri mitään. Olo on irrallinen, kuin en kuuluisi sen paremmin tänne kuin minnekään muuallekaan. Uusien kokemusten hakemiseen ei juurikaan ole energiaa. Yleensä luonto voimauttaa minua, etenkin veden äärellä oleminen, mutta toistaiseksi tätä tunnetta ei vielä ole tullut. Aika ajoin tällä reissulla minulla tulee ennen kaikkea sellainen olo, että matkustaminen on keino pitää itseni kiireisenä, vaikka oikeastaan tarkoitus oli tutkiskella rauhassa omia ajatuksia. Tähänastinen reissutahti ei ole kuitenkaan antanut paljonkaan tilaa omien ajatusten kokoamiselle. Toisaalta tätä irrallisuuden tunnetta saattaa lisätä myös viimeisen parin vuoden aikana kasvanut tunne siitä, että voisi vähitellen alkaa rakentamaan jotain pysyvää, ja toivottavasti asettua aloilleen niin, ettei puolen vuoden välein tarvitse muuttaa paikkakunnalta tai edes kämpästä toiseen. Intohimoisille reppureissajille ja muillekin pitkäkestoisia matkoja suosiville tiedoksi, se aika, kun haluaa lyhentää reissujen keston kuukausista vain muutamiin viikkoihin, taitaa tulla itse kullekin (Viikon rantaloma ei tosin vielä tästäkään eteenpäin tule riittämään).


Toki omaa aikaa tarjosi aivan toisella tavalla kaksi viikkoa Takarossa. Näistä kahdesta viikosta kirjoitan hieman enemmän seuraavassa tekstissä, jotta edes osa jaksaisi lukea tämän päivityksen loppuun asti. Sen verran kuitenkin voin todeta, että Takarossa riittää rauhaa ja hiljaisuutta sekä aikaa omille ajatuksille enemmän kuin voisi toivoa. 

Kea-lintu Milfordissa
Takaro

Tekapo

Tekapo

1 kommentti:

  1. Voi rakas! <3 Olet niin kaukana mutta niin ihanissa maisemissa näemmä! Aivan huikeita kuvia. Koita muistaa välillä hengittää syvään vaikka säntäiletkin koko ajan sinne tänne. Olet ajatuksissa!

    VastaaPoista