Kirjoitusten
välissä on vierähtänyt hieman aiempaa pidempi aika. Syynä tähän lähinnä se,
että ajattelin päivitellä blogia Takarossa keskellä erämaata, eli meidän Helpx
paikassa. Aikaa blogien päivittelyyn Takarossa olisi todellakin löytynyt, valitettavasti
nettiyhteydessä oli toivomisen varaa, joten kirjoitusten julkaisu jäi
myöhemmälle ajalle. Tässä tuleekin sitten tekstiä heti parin viikon edestä.
Wellingtonista
jatkoimme kohti etelää Pictonin ja Christchurchin kautta Lake Tekapolle.
Christchurchissa vietimme vain yhden yön. Paikka oli lähinnä rakennustyömaata,
sillä kaupunki tuhoutui lähestulkoon kokonaan maanjäristyksessä vuonna 2011.
Järistyksen jälkeen suurin osa nuorista on muuttanut muualle asumaan, joten ennen
Uuden-Seelannin toiseksi suurin kaupunki on nykyään lähestulkoon autio.
Yllättävää kuitenkin oli, miten paljon korjaustöitä kaupungissa on jo tehty.
Ensisilmäyksellä ei välttämättä olisi tajunnut kaupungin kärsineen niin suuria
vahinkoja vasta muutama vuosi sitten.
Christchurch
oli meille kuitenkin vain välipysäkki ja jatkoimme matkaa Lake Tekapolle ja kohti
luonnon rauhaa. Tekapo on todella kaunis, rauhallinen pikkukylä järven rannalla.
Ehdottomasti tähän mennessä kaunein näkemäni paikka Uudessa-Seelannissa. Juuri
tuo järvi on se, mikä tekee paikasta erityisen. Järven vesi on todella
turkoosin sinistä, johtuen järveen laskeutuvasta hienosta kivipölystä, ja
järven takana komeilevat lumihuippuiset vuoret. Molempien flunssasta, ja näin
ollen äärimmäisen huonosta hapen kulusta huolimatta teimme parhaamme ja
patikoimme järven takana kiertäviä mäkisiä maastoja tähtitornille sekä
takaisin. Tuskallisen matkan jälkeen avautuvat maisemat olivat kuitenkin kaiken
vaivan arvoisia.
Myös
hostelli Lake Tekapolla oli äärimmäisen suloinen. Taylor-made backpackers
löytyi lonely planetin sivuilta, eikä hostels.com tai vastaava tarjonnut tätä
vaihtoehtoa. Asukkaat olivatkin suurelta osin kiiwejä, ja hieman vanhempaa
väkeä. Meille rauhaa rakastaville sieluille siis oikein mukavaa
majoittumisseuraa. Hostellin keittiö oli siistein, mitä olen nähnyt tällä tai millään
aiemmallakaan reissulla, ja oleskelutilat hyvin kodinomaiset ja lämpöiset takkatulineen
kaikkineen.
Tekapolta
Queenstowniin tullessamme pudotus todellisuuteen olikin rankka, sillä olimme
varanneet halvan majoituksen hieman sokkona nakedsleepin kautta. Hostellipeti
kustansi vain 18 NZD yöltä, mutta kyse oli kahdeksan hengen sekadormista, joka
kaikeksi iloksi ja riemuksi oli vielä sijoitettu baarin yläkertaan. Yöunille
sai siis heittää hyvästit. Lisäksi huonetovereiden kanssa ei ainakaan vielä
ensimmäisenä yönä käynyt mitenkään äärimmäisen hyvä tuuri. Huoneessa olevat
kaksi englantilaista tyttöä kirjautuivat ulos perjantaiaamuna, mutta
ilmestyivät huoneeseemme jonkun henkilökuntaan kuuluvan avaimilla lauantain ja
sunnuntain välisenä yönä kello neljä huutamaan ja laulamaan. Onneksi respan
henkilökunta ystävällisesti saattoi tunkeilijat pois noin puoli viiden aikaan.
Koska herätyskello soi kello 5 aamulla, jäi tämän yön unet hieman liian
vajaiksi. Queenstown kokonaisuutena on bilekaupunki, mutta Base hostellina oli
joka tapauksessa väärä valinta viikonlopulle, jolloin sekä lauantaina että sunnuntaina
on aikainen herätys.
Lauantaina
tosiaan hyppäsimme bussiin, joka ajoi meidät Milford Soundsiin. Mahdollisesti vielä
Lake Tekapoakin upeampaan paikkaan. Milford Sounds on luonnonpuisto
Uuden-Seelannin lounaisosassa. Tämä kyseinen paikka on täynnä sademetsämäistä
vihreää, upeita vuoria ja vesiputouksia. Koska päivä oli hieman sateinen,
vuorten rinteet olivat täynnä pieniä ja hieman isompia vesiputouksia. Päivämatkaan
kuului myös reilun puolentoista tunnin risteily Milfordin vuonoissa. Tällä
risteilyllä näimme kauniita maisemia, vesiputouksia, delfiineitä, hylkeitä sekä
pingviinejä. Valitettavasti päivän aikana kosteus oli kameralleni hieman liikaa
ja loppuristeilystä rakas Nikonini päätti, ettei enää jaksa käynnistyä. Onneksi
matkavakuutus korvasi kuitenkin uuden kameran, joka kulkee pallon tälle
puolelle porukoiden mukana joulun aikaa, joten loppumatkakaan ei jää
valokuvaamatta.
Uusi-Seelanti
on upea maa, ihmiset ovat ystävällisiä ja matkustaminen helppoa. Eräänä
iltapäivänä istuskellessani Queenstownin rannalla ja katsellessani kauniita
järvi- ja vuorimaisemia, totesin, että maisemat eivät oikeastaan tunnu miltään.
Tunne on suurin piirtein sama, kuin jos katselisi postikorttia. Hienot
maisemat, loistava maa, mutta matkustamisesta ei tällä hetkellä saa irti juuri
mitään. Olo on irrallinen, kuin en kuuluisi sen paremmin tänne kuin minnekään
muuallekaan. Uusien kokemusten hakemiseen ei juurikaan ole energiaa. Yleensä
luonto voimauttaa minua, etenkin veden äärellä oleminen, mutta toistaiseksi
tätä tunnetta ei vielä ole tullut. Aika ajoin tällä reissulla minulla tulee
ennen kaikkea sellainen olo, että matkustaminen on keino pitää itseni
kiireisenä, vaikka oikeastaan tarkoitus oli tutkiskella rauhassa omia
ajatuksia. Tähänastinen reissutahti ei ole kuitenkaan antanut paljonkaan tilaa
omien ajatusten kokoamiselle. Toisaalta tätä irrallisuuden tunnetta saattaa
lisätä myös viimeisen parin vuoden aikana kasvanut tunne siitä, että voisi
vähitellen alkaa rakentamaan jotain pysyvää, ja toivottavasti asettua aloilleen
niin, ettei puolen vuoden välein tarvitse muuttaa paikkakunnalta tai edes
kämpästä toiseen. Intohimoisille reppureissajille ja muillekin pitkäkestoisia
matkoja suosiville tiedoksi, se aika, kun haluaa lyhentää reissujen keston
kuukausista vain muutamiin viikkoihin, taitaa tulla itse kullekin (Viikon
rantaloma ei tosin vielä tästäkään eteenpäin tule riittämään).
Toki omaa
aikaa tarjosi aivan toisella tavalla kaksi viikkoa Takarossa. Näistä kahdesta
viikosta kirjoitan hieman enemmän seuraavassa tekstissä, jotta edes osa
jaksaisi lukea tämän päivityksen loppuun asti. Sen verran kuitenkin voin
todeta, että Takarossa riittää rauhaa ja hiljaisuutta sekä aikaa omille
ajatuksille enemmän kuin voisi toivoa.
Kea-lintu Milfordissa |
Takaro |
Tekapo |
Tekapo |
Voi rakas! <3 Olet niin kaukana mutta niin ihanissa maisemissa näemmä! Aivan huikeita kuvia. Koita muistaa välillä hengittää syvään vaikka säntäiletkin koko ajan sinne tänne. Olet ajatuksissa!
VastaaPoista