Ihastuin Yogyaan ensimmäisenä, kun vain kävelin juna-asemalta lyhyen matkan (noin. 400m) hostellille. Yogya on melko iso kaupunki, mutta keskusta on pieni. Paljon taidetta, kulttuuria ja shoppailua. Huippu kämppis, hollantilainen Linde, oli myös mahtavaa seuraa viikonlopun ajan! Hyvä seura tekee kaikesta hauskempaa, tuskinpa kukaan väittää tähän vastaan :)
Heräsimme perjantai aamuna kello 3.30, sillä meidän oli tarkoitus lähteä neljältä temppelikierrokselle Borobuduriin sekä Prambananiin. Aikainen herätys johtui siitä, että alunperin aikomuksena oli ehtiä näköalapaikalle katselemaan auringonnousua. Odottelimme Linden kanssa tunnin verran hostellin edessä, kunnes saimme lopulta tiedon, että auto on rikki. Kuskin hullusta ajotyylistä huolimatta missasimme auringonnousun, ja saavuimme näköalapaikalle vasta kun oli valoisaa. Tästä huolimatta näkymät olivat melko huikeat!
Aikamme tuijoteltuamme maisemaa, suuntasimme auton nokan kohti buddhalaista Borobudurin temppeliä. Temppeli olikin vaikuttava näky. Suurin osa ajastamme kyseisessä temppelissä kuitenkin kului siihen, että vastailimme kysymyksiin, joita esitti lauma koululaisia. Heillä oli annettu koulutehtäväksi haastatella ulkomaalaista englanniksi. Koska meidän porukassamme oli kolme blondia, nämä oppilaat kävelivät perässämme, halusivat haastatella ja ottaa kuvia kanssamme. Loppujen lopuksi meidän oli pakko kieltäytyä, sillä kyse oli oikeasti ainakin 50 oppilaan ryhmästä.. Lisäksi kuvia halusivat ottaa myös muut indonesialaiset turistit, joten tällä hetkellä luultavasti noin sadalla tuntemattomalla indonesialaisella on kuva meistä.
Prambananin temppeli oli onneksi hieman hiljaisempi tältä osalta. Saimme siis kiertää siellä rauhassa, ilman erityisiä valokuvaussessioita. Matkalla Borobudurilta Prambananille saimme myös nähdä todellisuudessa Indonesian korruptiota: Poliisit pysäyttivät kuskimme maantiellä ja vaativat nähdäkseen henkilöllisyyspapereita. Hetken päästä kuskimme kutsuttiin sisälle asemalle. Noin 15 minuutin kuluttua kuskimme kipitti takaisin autoon, ja matka jatkui. Kun kysyimme, että mitä asiaa poliiseilla oli, kuski vastasi "Halusivat vain rahaa". Kuulemma maksamalla poliiseille, pääsimme jatkamaan matkaa. Mikäli kuski olisi kieltäytynyt maksamasta, olisimme joutuneet odottelemaan aseman edessä useita tunteja. Uskomattomalta kuulostaa näin suomalaiseen korvaan, mutta sellaista on Indonesiassa. Ja toiminta on vieläpä täysin peittelemätöntä.
Itse Prambanan temppelistä nautimme vain lyhyen aikaa, sillä siinä vaiheessa päivää aloimme olemaan väsyneitä ja nälkäisiä, joten etsimme kuskimme nopeasti ja suuntasimme takaisin Yogyaan lounaalle.
Ja ruoka muuten olikin viikonlopun sana Yogyassa! Pari päivää kulutimme Linden kanssa siirtymällä ravintolasta toiseen joko syömään oikeaa ruokaa tai jälkiruokaa taikka pysähtymään parille oluselle. Viikonloppu tuntui jopa ihan oikealta pikku lomalta kaiken tämän reppureissaamisen ohella.
Syömisen ja juomisen lisäksi harrastimme kuitenkin muitakin turistiaktiviteetteja Yogyassa, mm. kävimme katsomassa sulttaanin palatsin, mikä ei henkilökohtaisesti tuntunut mitenkään erityisen hienolta paikalta. Mielenkiintoista kuitenkin oli päästä seuraamaan, miten sulttaanin työntekijät valmistavat eräänlaisia marionettinukkeja palatsin käyttöön sekä myyntiin. Seurasimme erästä työntekijää hieman epäileväisenä työntekijöiden asuinalueelle palatsissa. Pienistä arveluista huolimatta kyseessä ei kuitenkaan ollut huijaus, jolla paikalliset yrittävät saada turisteilta rahaa, vaan tapasimme aidosti ystävällisiä työntekijöitä, jotka selittivät heidän yhteisöstään sulttaanin työntekijöinä sekä kertoivat tarinoita nukeista ja selittivät niiden valmistusprosessin.
 |
| Nukketeatteria sulttaanin palatsissa |
Myöhemmin iltapäivällä päätimme mennä tutustumaan paikallisiin markkinoihin. Varauduimme menemään sisälle hyvin tungoksiselta näyttävään markkinarakennukseen pitäen tiukasti kiinni laukuistamme. Loppujen lopuksi kokemus osoittautui yhdeksi viikonlopun parhaista! Tapasimme nimittäin iloisen paikallisen miehen, joka kierrätti meitä ympäri markkina-aluetta ja esitteli erilaisia kojuja, opetti meille mausteista ja johdatti myös paikallisten lääkkeiden luokse. Paikallisen seurassa liikkuessamme myös tuotteitaan myyvät muut paikalliset tarkastelivat ja kohtelivat meitä täysin erilaisella asenteella. Markkina-alue oli myös erinomaisen mielenkiintoinen kuvauskohde!
Lauantai-iltana päätimme lähteä katsastamaan alueen, jossa kuulemma voi saada toiveensa toteutumaan kävelemällä sokkona kahden puun välistä, taikka nauttia hyvästä musiikista välkkyvän polkuauton kyydissä. Polkuautokyydin skippasimme, emmekä kyllä oikeastaan yrittäneet kävellä puidenkaan välistä, mutta sen sijaan katselimme sivusta lukuisia yrittäjiä, jotka suurimmaksi osaksi kävelivät täysin väärään suuntaan. Vaikka puiden välissä oli reippaasti tilaa, tehtävä näytti melkein mahdottomalta! Ehkä ensi kerralla minäkin kokeilen ;)
Maanantai-aamuna jätin haikein mielin Yogyan taakseni ja hyppäsin junaan, joka kuljetti minut kohti Bandungia. Junamatka oli huikea! Bandung sijaitsee hieman korkeammalla, joten osan matkasta teimme hieman vuoristoisemmissa maisemissa, ei kuitenkaan mitään liian hurjaa! Valitettavasti juna oli perillä Bandungissa vasta iltapäivällä, joten outlet-shoppailujen luvatulle maalle ei ollut liikaa aikaa. Ehdin kaluta yhden outlet-keskuksen läpi maanantai-iltana, ja teinkin joitain hyviä löytöjä, mutta valitettavasti minun kohdallani Bandung ei päässyt oikeuksiinsa unelmien shoppailukaupunkina. Olisin viihtynyt Bandungissa pidempäänkin, kaupunki ja sen ympäristö vaikutti viihtyisältä. Tämä siis täytyy lisätä listaan, mikäli joskus takaisin Jaavalle suuntaan.
Viimeinen yö Indonesiassa meni täysin lentokenttähotellissa. Itse pääkaupungista en siis nähnyt mitään muuta kuin maisemat taksin ikkunasta. Olin perillä hotellilla iltapäivällä viiden aikaan. Hotellin temppuilevasta netistä huolimatta onnistuin kuitenkin tehtävässäni viimeistellä ja lähettää hakemukset haluamiini harjoittelupaikkoihin. Vastauksia siis odotellessa!
Keskiviikko aamuna sitten lähdin lentokentälle ja kohti Thaimaata, josta yritän laatia ensimmäisen postauksen vielä tässä viikonlopun aikana, ennenkuin näen Emman maanantai-aamuna Bangkokin lentokentällä ja starttaamme reissun viimeiset kaksi viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti